Jahve on paimeneni, en ole puutteessa.

Puhuttiin tässä pari päivää sitten klassisten kielten (kreikka, heprea, latina) opiskelusta parin opiskelukaverin kanssa. Osa ei voi käsittää, mitä hyötyä näistä kielistä on. Edes papille. Varsinkaan niille huithapeli-linjalaisille (A2, ja en muuten tarkota väheksyä sitä linjaa koska itekin joskus meinasin että siirryn sille linjalle!) joku muinaisheprea ei varmaan ihan hirveen useesti tuu tarpeeseen. Yhden pappilinjalaisen mielestä on joo tavallaan hyvä asia oppia niitä kieliä, mut koska käytännössä papeilla on aina niin kiire töissä, ei niitä kreikankielistä Uutta testamenttia ja hepreankielistä Vanhaa testamenttia vaan ehdi käyttää apuna esim. saarnoissa.

No mitä sitten? Okei, kaikilla tällä hetkellä virassa olevilla papeilla on vaan NIIN kiire, ettei ehdi panostaa saarnoihin. Ehkä meistä voi tulla erilaisia pappeja. Ei varmaan kannata jo tässä vaiheessa opintoja aatella, että koska sit työelämässä on niin kiire niin en nyt viitti opiskella tätä asiaa kunnolla koska en tule tätä tarviimaan. Nyt vasta menee aivoihin se jo lukiosta asti hoettu "ei koulua vaan elämää varten". Ehkä sen voi kääntää niin että "ei virkaa vaan itseä varten".

Ite tykkään niistä muinaisista kuolleista "turhista" kielistä. Heprea oli ihan tosi mielenkiintosta ja kreikka on ollut myös! Mutta en väitäkään puhuvani puolueettomasti niistä kielistä. Totta kai puolustan sellasta, mistä ite tykkään! Ja toivon, että kaikessa tässä tekopyhyydessäni ja päättäväisyydessäni sitten joskus valmistuttuani pystyn oikeesti käyttämään noita kieliä! Alku on hyvä, yhdellä riparilla jo kaivettiin Novum Testamentum Graece leirin papin kirjakätköistä ja tarkistettiin, millä eläimellä se Jeesus ratsasti Jerusalemiin. No eihän se hirveen aukottomasti selvinnyt mutta pointti oli, että jo on kreikkaa käytetty. Se muinaiskieliä lievästi vastustanut opiskelija uhkasi soittaa kymmenen vuoden päästä ja kysyä, että kuinkas paljon on tullut kreikkaa käytettyä työssä. Sopii soittaa, luotan itseeni!