Baby steps

Melkeinpä tän jo arvasin silloin tammikuussa, että eihän mun blogi-innostus (taaskaan) kestä muutamaa postausta kauempaa. Nyt kuitenkin lähden ihan juuri kävelemään oppineen vauvan askelin taas yrittämään uudelleen, josko aktivoituisin ja innostuisin ja saisin jotain pitkäkestoisempaa aikaan. Pakkohan se on nyt hyväksyä, että en voi blogata muita varten enkä voi blogata pakottamalla itseni siihen. Vain silloin tästä hommasta tulee yhtään mitään kun itseä huvittaa itseään varten tallentaa oman elämän tapahtumia.

Tässä ensimmäiset varovaiset vauvanaskeleet parin vuoden takaisella talvikuvalla höystettynä. Pikaisiin palaamisiin (toivottavasti)!

Talvifiilistely

En oo hirveen hyvä valokuvaamaan jokaista tekemääni voileipää ja jokaista näkemääni mustikanvarpua, mut en voinut yhtenä aamuna olla vielä palaamatta takasin kotiin hakemaan kameraa kun oli vaan niin kaunista.

Mun kamera tosin söi kaikki muut kuvat, paitsi tän yhden. Mut fiilis oli ihana, aamun hämärä ja koskemattomat (avomiehen jalanjälkiä lukuun ottamatta) lumipeitteet. Rakastan noita huurteisia puita!

Ollaan myös ostettu vihdoin oma lumikola (tai kolan ja lapion yhdistelmä) ja harja ja päätetty pitää oma piha siistinä lumesta. Kun muutettiin tähän, oli takapiha niin täynnä lunta että vielä huhtikuussakin paljastu jotain leluja, joita edelliseltä asukkaalta oli "unohtunut" tänne.

Haaveilen, että ehtisin vielä tänä talvena pulkkailemaan ja rakentamaan lumiukon. Ja tekemään jäälyhdyn! Ostettiin jo sopiva ämpärikin.

Uusi alku.

Olen vuoden ajan lukenut parin kaverini blogia ja harmitellut sitä, että oma bloggaaminen on jäänyt niin täysin elämästäni. Kuten aina, uuden vuoden alkaessa tekee aina mieli alottaa kaikenlaisia uusia projekteja. Tänä vuonna ajattelin aktivoitua bloggarina. Sen sijaan, että olisin taas alottanut uuden blogin, päätin päivittää pappisblogini ulkoasun ja uudistaa myös sen sisällöllisen näkökulman. Papiksi kasvaminen kun on kuitenkin myös ihmisenä kasvamista ja ihmisenä kasvaminen on elämistä. Tervetuloa siis nauttimaan elämästäni, pienistä ja isommista jutuista, sanoin ja tällä kertaa myös kuvin!

Tällä viikolla tein jotainitselleni epätyypillistä ja osallistuin TYT:n toimintaan ilman hallitusjäsenyyden tuomia velvotteita. Olin nimittäin teologiristeilyllä Tukholmaan ja takaisin. Katariinan ja Johannan kanssa mässäiltiin laivan buffetissa (sekä illallisella että molempina aamuina aamupalalla) ja odotettiin päivää Tukholmassa. Oltiin niin innokkaina menossa maihin ettei ymmärretty siirtää kelloja Ruotsin aikaan, joten oltiin sitten tuntia liian aikasin jo toppatakit päällä lähdössä Tukholman huveihin. No, nopsaan se tunti meni jutellessa.

Meillä ei ollut sen ihmeempiä suunnitelmia Tukholmaa varten, ajateltiin vain kävellä ensin vanhassa kaupungissa ja juoda rauhassa kahvit ja katella sitten, mitä ehditään ja mitä huvittaa tehdä. Vanhasta kaupungista jäi ehkä parhaiten mieleen Storkyrkan, jonne livahdettiin maksamatta sisäänpääsymaksu. Ymmärrän, että rakennusten ylläpito maksaa, mutta mielestäni kirkkoon on päästävä ilmaiseksi, myös pällistelyaikeisen turistin.

Kahvien jälkeen suunnattiin modernin kaupungin puolelle, kierrettiin parit kaupat, käytiin kauppahallissa ja suunnattiin lopuksi suosituksia saaneeseen kasvisruokaravintolaan lähemmäs satamaa. Ravintola olikin ihan huippu! Vaikken olekaan kasvissyöjä enkä edes erityisen vakavasti harkitse lihasta luopumista, en kaivannut kyllä sen paikan ruokiin yhtään lihaa. Ja maha oli täynnä vielä koko illan. Paikka oli myös tosi tunnelmallinen ja sieltä oli mahtava näköala alas Tukholman keskustaan ja satamaan.

Ruokaähkyisinä vaaputtiin just sopivasti takaisin satamaan ja laivaan. Matka Helsinkiin olikin sitten koko reissun epämiellyttävin tapahtuma. Kahdeksanmetriset aallot ja tuulta yli 20 m/s sai aikaan ihan järkyttävää keikkumista ja matkapahoinvointia, niin että maattiin koko matka Maarianhaminaan asti sängyissä uskaltamatta nousta. Laivahenkilökunta kyllä vakuutteli, että mitään vaaraa tässä ei ole, hirveä keinunta vaan, ja että Ahvenanmaan jälkeen helpottaa. Lohdutussanojen turvin sitten odoteltiin sitä Maarianhaminan pysähdystä, rynnättiin iltapalalle ja takasin hyttiin ja nukkumaan, ennen kun laiva ehtisi taas jonnekin avomerelle. Loppumatka menikin ihan hyvin ja aamulla oltiin jo niin lähellä Helsinkiä, että keinuminen oli taas lievempää. Jäi kuitenkin hyvä fiilis matkasta, oli kiva matkaseura ja päänsisäinen keinuntakin alkaa jo pikkuhiljaa vähentyä, onhan rantautumisesta sentään jo yli vuorokausi. Ehkä mietin pari kertaa ennen kun uudelleen lähden talvella laivalle.